maanantai 5. helmikuuta 2018

Blogistanian Tieto 2017 -äänestyksen tulokset

Kirjabloggaajien valinta vuoden 2017 tietokirjaksi on Koko Hubaran Ruskeat tytöt

Kirjabloggarit äänestivät suosikkinsa vuonna 2017 julkaistuista kotimaisista tai kotimaisille kielille käännetyistä tietokirjoista Blogistanian Tieto -äänestyksessä. Äänestys toteutettiin verkkoäänestyksenä osallistujien blogeissa sunnuntaina 4.2.2018, ja minulla oli ilo laskea pisteet blogiini linkitetyistä äänestyspostauksista. Yhteensä 29 bloggaria osallistui tämänvuotiseen äänestykseen, ja ääniä sai kaikkiaan 51 eri kirjaa. Äänet on nyt laskettu, ja tulokset ovat tässä.

Suomalaiset kirjabloggarit valitsivat vuoden 2017 tietokirjaksi Koko Hubaran teoksen Ruskeat tytöt - tunne-esseitä (Like). Teos sai äänestyksessä yhteensä 16 pistettä: kaksi ykkössijaa ja peräti viisi kakkossijaa.


Toiseksi eniten ääniä sai Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon sarjakuvamuotoinen tietoteos Vihan ja inhon internet (Kosmos). Se sai kolme ykkössijaa ja kaksi kakkossijaa, eli yhteensä 13 pistettä.

Kolmannelle sijalle ylsi neurokirurgi Henry Marshin muistelmateos Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta (S&S, suom. Ulla Lempinen, alkuteos Do no harm, 2014). Teos sai kaksi ykkössijaa ja yhteensä yhdeksän pistettä.



Otteita kirjabloggaajien arvioista:

Koko Hubara: Ruskeat tytöt (Like, 2017) (Blogistanian Tieto -voittaja)




“Hubaran ajankohtainen, terävä ja soljuva esseekokoelma avarsi lukijansa maailmaa, sai näkemään sellaista, jota tapahtuu koko ajan omien silmien alla, mutta sitä ei vain etuoikeutetusta positiostaan näe. Hubara herättää, mutta ei syyllistä, kirjoittaa muille ruskeille, muttei jätä ketään ulkopuolelle. Vuoden 2017 ehdottomasti tärkein julkaistu kirja.”
-Laura, Mitä luimme kerran -blogi


“[Ruskeat tytöt] on voimaannuttava. Se kertoo Ruskeille Tytöille etteivät he ole yksin tai näkymättömiä, että he voivat olla mitä vain haluavat, että he ovat arvokkaita. Kaiken tämän lisäksi Ruskeat tytöt on yksinkertaisesti tavattoman hyvä kirja. Se on kaunis, nokkela, voimakas, sanoilla leikittelevä, koskettava, älykäs ja ajatuksia kutkuttava. Myös sen vuoksi jokaisen pitäisi lukea Ruskeat tytöt.”
- Liisa, Luetut, lukemattomat -blogi

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet (Kosmos, 2017) (2. sija)



“Vihan ja inhon internet on sarjakuvajournalismia, joka pohjautuu vihapuheen kohteeksi joutuneiden haastatteluihin ja heiltä kerättyyn materiaaliin. Teoksen pääosassa ovat rohkeat naiset, jotka ovat joutuneet vihapuheen ja - usein seksuaalisesti latautuneen - uhkailun kohteiksi. -- Sarjakuvamuoto tekee teoksen lähestymisen helpoksi ja toivon mukaan se saa tarttumaan tähän kirjaan nekin, jotka muutoin vierastavat tietokirjallisuutta.”


"Vihan ja inhon internet on todella tärkeä ja informatiivinen teos, joka avaa silmät ja jää mieleen. Jotenkin myös ärsyynnyin ja sisuunnuin tämän kirjan myötä: perhana, tehdään nyt tälle asialle jotain! Tämän teoksen lukemisesta on hyvä aloittaa, ja suosittelenkin tätä ihan kaikille!"
- Kirjanurkkaus-blogi

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta (S&S, 2017, Suom. Ulla Lempinen) (3. sija)


“Kirja on sujuvasti kirjoitettu, hyvin rehellinen ja selkeä kuvaus kirurgin urasta ja työpäivistä.” - Marja, Kirsin book club -blogi


“Marsh kertoo kirjassaan urastaan, kokemistaan onnistumisista ja epäonnistumisista, ja neurokirurgin työssä alati läsnä olevasta herkästä elämän ja kuoleman välimaastosta. Vain pienen pieni erehdys ja potilas menehtyy tai makaa sairaalassa loppuikänsä puhe-ja liikuntakykynsä menettäneenä.”
- Oksan hyllyltä -blogi

Hajonta äänissä oli siis tälläkin kertaa suurta, niin kuin Tieto-äänestyksessä on ollut useinkin (esim. viime vuonna 31 bloggaria äänesti 55:tä eri kirjaa). Blogeissa luetaan ja esitellään siis myös ilahduttavan monenlaista tietokirjallisuutta.

Kaikki muut ääniä saaneet teokset tekijän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä:

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen (Atena)
Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava, Suom. Sari Karhulahti)
Svetlana Aleksijevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja (Tammi, Suom. Pauli Tapio)
Emil Anton: Katolisempi kuin luulit. Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja)
Hanna Apajalahti: Kulttuurimatkailijan Lappi (Into)
Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien Villi länsi (Jalava)
Diane Ducret: Diktaattorien naiset. Elämää Mussolinin, Leninin, Stalinin, Salazarin, Bokassan, Maon, Ceausescun ja Hitlerin kanssa (Atena, suom. Pirjo Thorell)
Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot. suomen kielen vaietut vaiheet (Gaudeamus)
Laura Ertimo & Satu Kontinen: Vesi, kirja maailman tärkeimmästä aineesta (Myllylahti)
James Essinger: Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan (Vastapaino, suom. Tapani Kilpeläinen, julkaistu jo 2016)
Roxane Gay: Bad Feminist (Like, suom. Koko Hubara ja Anu Partanen)
John Gillard: Luovan kirjoittajan työkirja. 20 kirjailijaa, 70 sormiharjoitusta. (Art House; suomalaisten kirjailijoiden osuudet laatinut Jani Saxell, suom. Urpu Strellman)
Juha Hurme: Niemi (Teos)
Tiina Huttu & Kirsi Heikkinen: Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä (WSOY)
Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma: 1917 (WSOY)
Karo Hämäläinen, Alexander Stubb: Alex (Otava)
Emma Iivanainen: Emman kakkukirja - Leivo, kuorruta ja koristele (Docendo)
Juha Itkonen: Minun Amerikkani (Otava)
Elina Järvi ja Olga Poppius: Elämäni ennen kuolemaa (Like)
Jani Kaaro: Kauniimpi maailma. Kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta (WSOY)
Ella Kanninen: Ellan kotona Italiassa (Tammi)
Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa (Siltala)
Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso (Bazar)
Eduard Kotšergin: Risteillä ristityt. Muistiinpanot polvillaan (Idiootti, suom. Tuukka Sandström)
Juho Kuorikoski: Commodore 64. Tasavallan tietokone (Minerva)
Mari Leppänen & Kai Löfgren: Urheilun kipupisteet (Finn Lectura)
Hannu Linkola: Du & Jag Kent. Rakkaus kuin laulut joita kuulemme (S & S)
Susanna Makaroff:  Homeäidin päiväkirja (Avain)
Merete Mazzarella: Elämän tarkoitus (Tammi)
Rosa Meriläinen ja Sanna Seiko-Salo: Ne – Kuukautiskirja (Karisto)
Annukka Moilanen, Kati Ansas & Kim Öhman: Kaiketon. Hyvää ilman maitoa, munia, viljoja, soijaa ja pähkinöitä (Moreeni)
Anu Partanen: Pohjoinen teoria kaikesta. Parempaa elämää etsimässä (Tammi)
Gerald L. Posner & John Ware:  Josef Mengele. Elämä ja teot (Minerva, englannin kielestä kääntänyt Pertti Jokinen)
Jean Ramsay & Kalle Björklid: Anssi Kela - Kosketusetäisyydellä (Docendo)
Jouni Ranta & Marko Erola: Vilpitön mieli. Miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta (Tammi)
Jenni Räinä & Vesa Ranta: Reunalla. Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä (Like)
Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat (Kosmos)
Maija Salmi & Meeri Koutaniemi: Ilopangon vankilan naiset (Like)
Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3 - Lapsuus Lähi-Idässä (WSOY)
Hanna-Reetta Schreck - Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos)
Alexander von Schönburg: Maailmanhistoria muutamassa minuutissa (Atena, suom. Raija Nylander)
Hippo Taatila: YUP - helppoa muisteltavaa (Like)
Marika Toivola, Pekka Peura & Markus Humaloja: Flipped learning – käänteinen oppiminen (Edita)
Jaana Torninoja-Latola: Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä (Into)
Katariina Vuori & Vesa Ranta: Lottovoittajien pöydässä. Tarinoita köyhyysrajan takaa (Like)
Ritva Ylönen: Kalle Päätalo - kirjailijan elämä (SKS)
Vieno Zlobina: Heidän ihanteensa murskattiin. Tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa (Siirtolaisinstituutti, kääntäneet Terttu Häkkilä ja seitsemän muuta)
Elisabeth Åsbrink: 1947. Mistä historiamme alkaa? (Siltala, Suom. Sanna Manninen)


Blogistanian Tieto -palkinto jaetaan nyt viidettä kertaa. Voittaja palkitaan kunniakirjalla. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin.


Muiden palkintokategorioiden voittajat:

  • Blogistanian Finlandian voitti Rosa Liksomin Everstinna (Like). Tarkemmat tiedot Hurja hassu lukija -blogissa.
  • Blogistanian Globalian saa Hanya Yanagiharan Pieni elämä (Tammi, suom. Arto Schroderus). Tarkemmat tiedot Oksan hyllyltä -blogissa.
  • Blogistanian Kuopus -palkinto menee Angie Thomasin teokselle Viha jonka kylvät. Tarkemmat tiedot Yöpöydän kirjat -blogissa. 
Kiitos äänestykseen osallistuneille ja onnea voittajille!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2017: omat ääneni

Tänään on kevään jännittävimmän kirjapalkintoäänestyksen aika. Kymmenet kirjabloggarit äänestävät vuoden parhaista kirjoista, ja tulokset saadaan selville huomenna.

Osallistun äänestykseen kolmatta kertaa, ja ensimmäisen kerran äänestän kaikissa kategorioissa. Olen myös vastuussa Tieto-sarjan äänten laskemisesta, joten aloitan kertomalla omat ehdokkaani siihen.


Annan Blogistanian Tieto -sarjassa omat ääneni seuraaville hienoille ja tärkeille vuonna 2017 julkaistuille tietoteoksille (sarjassa saa äänestää myös elämäkerrallisia teoksia ja esseitä):


Blogistanian Finlandian äänet koostaa Hurja hassu lukija. Minun lukemistani kotimaisista kirjoista parhaimmisto on tässä:


Blogistanian Globaliassa äänestetään vuoden parhaita käännöskirjoja. Tämän kategorian äänet koostaa Oksan hyllyltä -blogi. Tähän sarjaan minulla oli aika vähän ehdokkaita, koska luin viime vuonna vanhempia käännöskirjoja ja nuortenkirjoiksi luokiteltavia. Päädyin seuraaviin (joista näistäkin viimeinen saa varmaan muilta ääniä myös kuopus-kategoriassa):


Osallistun Blogistanian Kuopus -äänestykseen ensimmäistä kertaa. Tämän palkinnon äänet laskee Yöpöydän kirjat -blogi. Annan ääniä seuraaville lasten- ja nuortenkirjoille:



Maanantaina klo 10 emäntäblogit julkistavat ääntenlaskun tulokset ja eri kategorioiden voittajat. Sitä odotellessa parasta tässä on eittämättä se, että pääsee blogikierroksella näkemään, mitä muut ovat äänestäneet, ja kerryttämään lisää kirjoja lukulistalle.

Blogistanian kirjapalkintoäänestyksen säännöt löytyvät täältä. Logot on suunnitellut Marja-Leena Liipo.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Äänestä Blogistanian Tieto 2017 -palkinnosta täällä!


Logo: Marja-Leena Liipo.

Kirjabloggarit äänestävät viime vuoden parhaista kirjoista neljässä kategoriassa ensi sunnuntaina eli 4.2. Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää Blogistanian Tieto -äänestystä emännöidään tässä Hannan kirjokansi -blogissa. Vuoden parhaaksi tietokirjaksi voi äänestää kotimaisia vuonna 2017 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2017 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Äänestäjän on luonnollisestikin täytynyt lukea kirjat ja esitellä ne blogissaan. Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä.

Jos haluat äänestää Blogistanian Tieto 2017 -palkinnon saajaa, julkaise sunnuntaina 4.2. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän nimenomaisen postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja!

Myöhästyneitä ääniä ei huomioida, eikä ääniään myöskään saa julkaista etukäteen. Äänestyspostauksensa voi toki ajastaa etukäteen ilmestymään sunnuntaina, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen äänestyspäivää.

Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa maanantaina 5.2. klo 10.

Blogistanian kirjallisuuspalkintoäänestyksen muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä (edit. linkit vievät nyt suoraan äänestyspostauksiin):



Toivon, että kaikki, jotka ovat esitelleet blogissaan edes yhden vuonna 2017 julkaistun tietokirjan, ottavat osaa tämänkin kategorian äänestykseen ja tuovat siten näkyvyyttä lukemilleen tietoteoksille. Kiitos osallistumisestasi!


Aiempien vuosien voittajat. Mitenkähän tämä hieno sarja jatkuu?

lauantai 27. tammikuuta 2018

Pauli Tapio: Varpuset ja aika

Pauli Tapion runokokoelma Varpuset ja aika voitti vuoden 2017 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon (ks. HS:n juttu ja Ylen juttu). Palkinto myönnetään vuoden parhaalle kotimaiselle esikoisteokselle. Haastattelujen ja palkintolautakunnan perustelujen mukaan runoissa tarkastellaan maailman pahuutta ja yksittäisen ihmisen merkityksettömyyttä. Toisaalta seassa on myös toivon murusia.

*tähän väliin kahden viikon tauko, jossa kirjabloggari miettii, miten runokokoelmasta oikein kirjoitetaan ja kerryttää myöhästymismaksuja, koska tämän kirjan haluaisivat lukea monet muutkin ja kirjastossa on sitä liian vähän*

Härkää sarvista, sanotaan. Kirjan runot on jaettu sarjoihin, ja myös monet runot koostuvat numeroiduista listoista. Runoissa toistuvat muutamat teemat, esimerkiksi ajan kulku, ja toki ne kokoelman nimessä mainitut varpusetkin. Lisäksi kokoelmassa on useampi runo, joilla on sama nimi, esimerkiksi Melankolinen keskustelu, Toinen melankolinen keskustelu.

Yksittäisenä runona kiinnostavin on minusta 1986-, jossa puhutaan nykyajasta sotienvälisenä aikana ja silti sanotaan, että olemme täynnä aiheetonta pessimismiä. Toisaalta runossa vihjataan, että kun me viimein unohdumme, varpuset sanovat edelleen tsirp tsirp. Tiedä sitten, onko se lohdullista.

Kiinnostavin ja pysäyttävin osa kokoelmasta mielestäni on Inferno: runoja, teloituksia, uutisotsikoita ja päiväkirjamerkintöjä. Siinä asetetaan brutaalilla tavalla rinnakkain se, millaisia julmuuksia ihmiset ovat tieten tahtoen toisilleen tehneet keksimällä mitä mielikuvituksellisempia tapoja kiduttaa toinen ihminen kuoliaaksi, ja toisaalta nykyajan turhat kuolonuhrit, joista saamme lukea sellaisista otsikoista kuin Välimerellä pelätään suuronnettomuutta - uhreja jopa 400. Runosarja sai ajattelemaan sitä, kuinka helppoa on toisaalta sivuuttaa kaikenlainen pahuus, jollei se kosketa läheltä - ja toisaalta asia on, kuten sarjan lopussa pohditaan: Inhimillisen julmuuden tuottamat katastrofit tulee muistaa ja niitä tulee tutkia ja selittää siten ehkäistä. Samalla ne on kuitenkin myös unohdettava, jotta elämä voisi jatkua ja toivo voisi säilyä.

Pauli Tapio: Varpuset ja aika
Poesia, 2017
96 s.
(kirjastolaina)
En voi sanoa ymmärtäneeni kovin hyvin kaikkia teoksen runoja, mutta yritän ajatella niin, että runoudesta voi nauttia kokemuksena ja sanataiteena ilman että on kovin huolissaan siitä, ymmärtääkö teoksen niin kuin kirjailija on sen ajatellut ehkä ymmärrettävän.

Kyllä kuussa kelpaa käydä. Se on vain harppaus pahaisen ojan ylitse,
mutta iskepä liehuva lippusi yhteenkään elettyyn hetkeen.
(Ote runosarjasta I)

Sitä runous mielestäni juuri tekee: pysäyttää hetkeen. Siksi minun olisi hyvä lukea enemmän runoja. Niinpä otankin osaa Reader, why did I marry him? -blogin julkaisemaan, koko vuoden kestävään runohaasteeseen. Olen asettanut tavoitteeksi lukea viisi runokirjaa tänä vuonna.


Varpuset ja aika muissa blogeissa: Reader, why did I marry him?TekstiluolaTuijataKirjasta kirjaanKosminen K.

Helmet-haasteessa täytän tällä kirjalla kohdan 2, kotimainen runokirja. (Voisi olla myös 21, kirja ei ole omalla mukavuusalueellani.) Kohtia haasteesta täytetty: 3/50

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit & Erakkoravut

Siis etkö kaikista ihmisistä just sää oo lukenut niitä? ihmetteli ystäväni intoillessaan viime vuonna siitä, että Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia sai jatkoa. En oikeastaan tiedä, miksi en tullut tarttuneeksi tähän norjalaiskirjailijan suurta suosiota saaneeseen sarjaan silloin kymmenkunta vuotta sitten, kun ns. kaikki lukivat näitä. Hyvät kirjat eivät kuitenkaan vanhene.

Anne B. Ragde:
Berliininpoppelit, 2007
Alkuteos Berlinerpoplene, 2004
294 s.

Erakkoravut
Alkuteos Eremittkrepsene, 2005
Kuunneltu/luettu Bookbeatista
kesto äänikirjana 11 h 26 min
Lukijana Mervi Takatalo

Molemmat osat kustantanut Tammi ja suom. Tarja Teva

Sarjan ensimmäisessä osassa Berliininpoppelit norjalaisen Neshovin perheen kolmen veljeksen elämä muuttuu, kun heidän äitinsä joutuu sairaalaan. Veljeksistä Tor hoitaa suvun maatilaa Bynesetin kylässä Trondheimin lähellä ja kasvattaa sikoja. Hautaustoimistoa pitävä Margido on ajautunut riitoihin äitinsä kanssa eikä ole käynyt kotitilalla seitsemään vuoteen. Vielä kauemmin, 19 vuotta, on ollut poissa Erlend, joka asuu Kööpenhaminassa ja viettää hyvin erilaista elämää kuin niukkuuteen ja kurinalaisuuteen tottuneet vanhemmat veljet.

Mukaan kuvioon saadaan myös Torin tytär Torunn, joka on elänyt elämänsä äitinsä kanssa Oslossa eikä ole tavannut isäänsä kuin kerran. Taustalla häälyy myös Tormund, veljesten isä, johon kaikki suhtautuvat ikään kuin välttämättömänä pahana, ja lukijana miettii väistämättä, miksi näin on. Palaisin halusta tietää lisää myös sairaalassa makaavasta Annasta, veljesten äidistä: miksi hän on kohdellut kaikkia poikiaan jollain tavoin väärin?

Sukutarinalle tyypillisesti vanhat kaunat ja ihmissuhteiden kiemurat selviävät hiljalleen. Samalla kerrotaan paljon arkisesta elämästä sikatilalla ja toisaalta vastakohtana sille Erlendin prameasta elämästä Kööpenhaminassa. Vaikka veljeksillä ei ole ollut mitenkään helpoimmat lähtökohdat elämäänsä, he ovat sitkeästi hengissä - vähän niin kuin saksalaisten Norjaan istuttamat berliininpoppelit. Takakannessa kirjaa kuvataan hurmaavan hauskaksi, ja onhan siinä toki jotain huvittaviakin kohtia, mutta pohjavire kirjassa on silti jokseenkin surullinen. Niin paljon puhumattomia asioita, niin paljon hukattuja vuosia.

Sarjan 2. osa, Erakkoravut, jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen jäi. Kirjassa seurataan edelleen kaikkia veljeksiä ja Torunnia. Kiinnostavin henkilö minusta on Erlend, jonka puoliso Krumme haluaa muuttaa heidän ystäviin ja juhliin keskittyvää elämäänsä melkoisesti. Tämä saa Erlendin muistelemaan omaa lapsuuttaan ja läheistä suhdettaan vaariin, jonka kanssa hän pyyti erakkorapuja. Nämä ravut ovat sellaisia, että niiden tarkoitus on aina etsiä itselleen sopiva kotilo, ja kasvaessaan niiden on jatkuvasti vaihdettava kotiloa. Ne ovat siis syntyneet turvattomiksi ja muista eliöistä riippuvaisiksi - tämä on kontrasti Neshovin veljeksille, jotka tuntuvat vakuuttelevan itselleen, että pärjäävät ilman mitään tai ketään.

Surullisin hahmo on Tor, jonka elämä talousvaikeuksissa painivalla sikatilalla tuntuu tyhjältä ilman äitiä. Sisältöä ja merkitystä tuovat toki rakkaat eläimet ja tytär Torunn, mutta yhä enemmän Tor miettii sitä, mitä tilalle tapahtuu, kun hänestä aika jättää. Onko hän tehnyt täysin turhaa työtä?

Erakkoravut on tyypillinen trilogian keskimmäinen osa siinä mielessä, että paljon lankoja jää auki, ja siitä on melkeinpä pakko jatkaa suoraan seuraavaan osaan. Teksti siis koukuttaa juonellisesti, ja olen myös varsin kiintynyt hahmoihin. Toivoisin kovasti, että jollekulle kävisi kirjoissa myös hyvin.

Näiden kirjojen myötä aloitin Helmet-haasteen kohtien täyttelemisen. Alussa iskee valinnanvaikeus: Berliininpoppelit sopisi kohtiin kirja aloittaa sarjan (kohta 3), kirjan nimessä on jokin paikka (4), kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa (ainakin pokkarina, e-kirjana ja äänikirjana, kohta 6), kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan (Norjaan ja Tanskaan, kohta 14) ja sitä myötä myös paikkaan, jossa en ole käynyt (kohta 26), ja lisäksi kirjassa on vielä samaa sukupuolta oleva pariskunta (kohta 27). Erakkoravut sopisi samoihin kohtiin kohtaa 4 lukuun ottamatta.

Päädyin sijoittamaan kirjat kohtiin 3 ja 27. Kysymys haastetta aiemmin suorittaneille: oletteko siirrelleet kirjoja eri kohtiin kesken vuoden vai tyytyneet alkuperäisiin valintoihinne?

Kirjoja luettu Helmet-haasteeseen: 2/50

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

5 + 1 lukusuunnitelmaa vuodelle 2018

On suurellisten lukusuunnitelmien tekemisen aika! Onpahan sitten vuoden lopussa vertailtavaa, mitä loppujen lopuksi tulikaan luettua...

1. Osallistun vuoden 2018 Helmet-haasteeseen


Vuonna 2018 ajattelin kokeilla Helmet-haasteen suorittamista ensimmäistä kertaa. 50 kohdan lista vaikuttaa innostavalta mutta samalla riittävästi vapauksia antavalta. Haasteeseen liittyy myös aktiivinen Facebook-ryhmä, josta saa varmasti vinkkejä, jos jokin kohta tuottaa vaikeuksia. Haasteeni etenemistä voi seurata blogini yläpalkista löytyvällä sivulla ja toki blogipostauksissani. Aiemmin olen vuosina 2015 ja 2016 kokeillut vastaavantyyppistä Kirkkonummen kirjaston lukuhaastetta. Viime vuoden pidin taukoa näin laajoista lukuhaasteista, enkä aio tästäkään ottaa stressiä, jos lista ei täytykään kaikilta osin.

Etukäteen haastavalta tuntuvat ainakin nämä kohdat: 13, kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa, 29, kirjassa on lohikäärme (en lue fantasiaa, mutta ehkä joku Japani- tai Kiina-aiheinen tietokirja voisi kuitata tämän?) ja 44, kirja liittyy johonkin peliin.

2. Luen (ehkä) näitä kevään uutuuskirjoja



Eniten odotan Elena Ferranten Napoli-sarjan kolmatta suomennettua osaa, joka itse asiassa nyt tätä postausta viimeistellessä onkin jo ilmestynyt (WSOY). Haluan varata sille rauhallisen lukuhetken, eli ihan lähiviikkoina en siihen pysty tarttumaan, mutta mahdollisimman pian kuitenkin.


Gummerus julkaisee Pauliina Rauhalan toisen romaanin nimeltään Synninkantajat maaliskuussa. Taivaslaulu (2013) oli vaikuttava niin kirjana kuin teatteriesityksenäkin Oulun kaupunginteatterissa, joten odotukset ovat korkealla.



En juurikaan lue dekkareita, mutta olen tykästynyt Kati Hiekkapellon tyyliin ja hänen serbianunkarilaistaustaiseen päähenkilöönsä Anna Feketeen. Sarjan neljäs osa Hiillos ilmestyy maaliskuussa (Otava).

Näiden lisäksi laitoin kirjastovaraukseen esim. Sara Stridsbergiltä nyt käännettävän teoksen Unelmien tiedekunta (Tammi), koska pidin paljon Niin raskas on rakkaus -kirjasta. Käännöskirjoista kiinnostavilta vaikuttavat myös esimerkiksi nigerialaissyntyisen Ayobami Adebayon romaanin Älä mene pois (Atena) ja iranilaissyntyisen Golnaz Hashemzadeh Bonden Olimme kerran (Otava).

Kotimaisista kirjoista voisi olla kiinnostavaa lukea esimerkiksi Turo Kuninkaan (tähän pieni tauko, jossa ihmettelen, onko kirjailijan nimi oikeasti tuo vai onko kyseessä taiteilijanimi?) teos nimeltä Välityö (WSOY), jossa käsitellään esimerkiksi työtä ja työttömyyttä ja muita ajankohtaisia teemoja. Muitakin itselleni uusia nimiä laitoin varaukseen - näistä lisää kevään mittaan.

3. Luen kirjoja omasta hyllystä

Viimevuotiselle hyllynlämmittäjä-haastepinolleni ei käynyt kovin kummoisesti - sain luettua neljä kirjaa kahdestatoista. Nielin tappioni, siirsin loppupinon takaisin hyllyyn ja valikoin sieltä tilalle 12 uutta kirjaa, jotka oikeasti aion lukea vuoden aikana. (Ainoastaan Minna Canthin elämäkerta sai jatkaa pinossani.) En kutsu tätä hyllynlämmittäjäpinoksi, koska monikaan näistä kirjoista ei ole vielä kauaa vanhennut hyllyssäni. Sanottakoon näitä oman hyllyn himotuimmiksi - tämän termin on lanseerannut Pieni kirjasto -blogin Katri.


4. Luen ainakin viisi runokirjaa tänä vuonna

...ja yritän jotenkin blogata niistä. Tämä ei tunnu helpolta tavoitteelta, mutta joskushan täytyy mennä myös omalle epämukavuusalueelleen. Ensimmäistä kirjaa olen jo lukemassa.

5. Luen jonkin kirjan englanniksi

Minulla on ollut sellainen ajatus, että lukisin ainakin kerran vuodessa jotain englanniksi. Tämän blogin olemassaolon aikana eli neljässä vuodessa olen blogannut yhdestä englanniksi luetusta kirjasta (sitäkään en lukenut vapaaehtoisesti vaan kirjallisuuden syventävien opintojen seminaaria varten). Minulla on nyt varauksessa yksi englanninkielinen elämäkertakirja, eli tämä tavoite saattaa jopa täyttyä.

+ Tietenkin se tärkein: nautin lukuharrastuksesta ja kirjakeskusteluista sekä blogeissa että elävässä elämässä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua - eli vuosikooste 2017

Kuvan kirjoja ei kohdeltu väärin tätä bloggausta varten, vaan kyseessä on kuvapankkikuva.

Paljonko tuli luettua? 

Luin vuoden aikana (itseäni varten) 61 kirjaa. (Lisäksi olen toki lukenut lapselle, mutta näitä kirjoja en ole laskenut enkä ole niistä blogiinkaan kirjoittanut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.) Olin asettanut tavoitteeksi lukea 60 kirjaa, eli se täyttyi melko tarkalleen.

Lukemistani 61 kirjasta:

  • 35 oli kirjastolainoja 
  • 20 oli omasta hyllystä, joko omia ostoksia tai parissa tapauksessa lahjaksi saatuja
  • 4 luin tai kuuntelin BookBeatista tai Storytelistä (joita molempia siis testasin vuoden mittaan ja jäin BookBeatin käyttäjäksi)
  • 2 pyysin arvostelukappaleena.

Minusta on tuntunut, että olen lukenut lähinnä uusia kirjoja, mutta itse asiassa vain puolet (30 kirjaa) lukemistani kirjoista on ollut vuonna 2017 julkaistuja tai suomennettuja. Kaikki lukemani teokset olivat suomenkielisiä. Luin yllättävän paljon enemmän kotimaista (36 teosta) kuin suomeksi käännettyä kirjallisuutta (25 kirjaa).

Vuoden 2017 suunnitelmani ja niiden toteutuminen

1) Aioin osallistua Sivumennen-podcastin lanseeraamaan hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa valikoitiin omasta hyllystä 12 lukematonta teosta ja tarkoitus oli lukea ne vuoden mittaan. Surkeastihan siinä kävi - vaikka siis luin omia kirjoja melko paljon, tämä pino ei vetänyt puoleensa. Lopulta sain luettua vain neljä näistä teoksista:


Luetut hyllynlämmittäjät:

Näistä olen erityisen iloinen siitä, että luin Ishiguroa, koska hän sai myöhemmin syksyllä Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Lisäksi Sinuhe oli mukava selättää, ja luulen, että luen sen jossain vaiheessa elämässäni uudelleen hiukan tiiviimpään tahtiin kuin nyt luin.

Lukematta jäivät Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä, Robert McLiam Wilsonin Eureka Street, Belfast (olen tosin lukenut tämän aiemmin, mutta kirjastolainana, silti se on vähän väärässä paikassa hyllynlämmittäjissä), Eeva Kilven Kuolinsiivous, Haruki Murakamin 1Q84 (tässä on itse asiassa kaksi kirjaa, osat 1 ja 2), Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä, Emma Healeyn Elizabeth is missing (tässä olisi ollut tilaisuus lukea englanniksi niin kuin aina aion), Minna Maijalan Minna Canth - herkkä, hellä, hehkuvainen (tätä tosin aloitin Minna Canthin päivän tienoilla) ja Sofi Oksasen Norma (tätäkin aloitin jossain vaiheessa vuotta). Kenties kasaan vuodelle 2018 uuden pinon hyllynlämmittäjistä, mutta tarkemmin harkiten ja ohuemmista kirjoista!

2) Ylen Kirjojen Suomen 101 kirjaa -lista

Toinen tavoitteeni oli Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi lukea suomalaisia klassikoita. Ylen Kirjojen Suomen toimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak kokosivat 101 kirjan listan, jossa on kirja jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Ajatukseni oli lukea jokaiselta vuosikymmeneltä ainakin yksi kirja. Aika lailla unohdin tämän suunnitelman, mutta tein sentään oman osani, kun kirjabloggarit esittelivät nämä kirjat. Kirjablogien ja Ylen yhteistyö tuotti kaiken kaikkiaan mainion ja kattavan kirjoitussarjan, johon voi tutustua edelleen täällä. Minun esiteltäväni olivat vuoden 1983 kirja eli Joni Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, jonka monista novelleista pidin kovastikin, vaikka sen ajan Suomi tuntuikin osin aika tunkkaiselta ja takapajuiselta, ja vuoden 1923 kirja, Kaarlo Hännisen ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin sijoittuva Kiveliön karkurit. Näiden kirjojen lisäksi luin listalta vain jo aiemmin mainitsemani Sinuhe egyptiläisen.

Ylen lista nosti kuitenkin esiin monia kiinnostavia kirjoja, ja haluaisin lukea listalta esimerkiksi vuoden 1936 kirjan, Sally Salmisen Katriinan, josta on tulossa uusi suomennoskin. En siis aio unohtaa tätä listaa, ja tämän listan rinnalla on hyvä muistaa myös Kirjasammon lukuvinkkilista, jossa samoin on yksi kirja jokaiselta vuodelta 1917-2017. Kirjabloggarien klassikkohaaste toistuu kaksi kertaa vuodessa, ja voisin käyttää näitä listoja hyödyksi siinä. (Hups, tämän piti olla vuosikooste, mutta kovasti mieli alkaa samalla jo askaroida tulevia suunnitelmia! Niille teen kuitenkin oman postauksensa.)



Vuoden 2017 kirjallisia kohokohtia

Vuosi 2017 oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin olen käyttänyt Goodreadsia (linkki vie kansikoosteeseen vuonna 2017 lukemistani kirjoista). Olen pyrkinyt suhteellisen reaaliaikaisesti kirjaamaan sivustolle, mitä milloinkin luen. Arvioita en ole juurikaan sinne kirjoittanut, vain lyhyitä kommentteja päivitysteni yhteydessä. Olen tähdittänyt suurimman osan lukemistani kirjoista, vaikka olen silloin tällöin miettinyt, mitä mieltä siinä on. Olen päätynyt siihen, että arvioin tähdillä eritoten omaa lukukokemustani ja toisaalta sitä, millainen kirja on mielestäni suhteessa muihin samantyylisiin kirjoihin. Täydet viisi tähteä olen antanut viime vuonna seuraaville lukukokemuksille:


Kirjavuoteni kokokohtia olivat näiden lukukokemusten lisäksi eittämättä yhteisölliset kokemukset, eli esimerkiksi Helsingin kirjamessut ja kesäinen lukumaratonin vetäminen. Yhteisöllisyyttä ja kaikenlaista kirjahumua on luvassa myös vuodelle 2018. 

Mikä oli sinun kirjavuotesi kokokohta vuonna 2017, hyvä blogini lukija? Kiitos kommentistasi!