keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas

vähän hukassa ja vähän raiteiltaan / ristiriitaisuuden perikuva, alkaa yksi Maiju Voutilaisen runoista Itke minulle taivas -nimisessä kokoelmassa. Niin, eikö meistä jokainen ole joskus ollut sellainen? Voutilaisen runot avaavatkin nuoren ihmisen sielunmaisemaa: henkistä ja fyysistä kipua, omien rajojen hakemista, kurkottelua toista kohti, pelkoa satutetuksi tulemisesta...

vain koska et näe minun
pahaa oloani
ei tarkoita ettei se ole minussa.
se on piilossa sinulta,
jottet käytä sitä häikäilemättömästi
hyväksesi.

Runoissa on kuvaavia säkeitä ja vahvoja tunteita. Olisin silti toivonut runoilta jotenkin enemmän: sellaista kerroksellisuutta ja kielen tasoja, joista runoissa pidän. Vaikka minut ehkä päästettiinkin takakannen sanojen mukaan kirjoittajan ihon alle, runot eivät erityisemmin menneet minun ihoni alle.

Uskon silti, että monelle tämä runokirja tarjoaa samastumisen mahdollisuuksia - ja ehkä ylipäätään kosketuksen runoihin, sillä luulen, että kirjaan tarttuvat monet Mansikkka-nimellä Youtubessa vloggaavan Voutilaisen 164 000 seuraajasta, joista useimmat eivät ehkä ole muuten varsinaisia runouden harrastajia.

Tubettaminen on minulle jokseenkin vieras elämänalue, joten tätä postausta kirjoittaessani kävin katsomassa muutamia Mansikkkan videoita (esim. Halusin kuolla ja Miten päästä eroon viiltelystä?). Hän on esimerkiksi näissä videoissa kertonut masennuksestaan ja ahdistuksestaan ja niihin hakemastaan avusta avoimesti seuraajilleen, mikä on minusta hieno asia. Voutilainen valittiinkin vuonna 2017 Mielenterveyden keskusliiton Hyvän mielen lähettilääksi. (Näiden aiheiden vastapainoksi Mansikkka kertoo videoissaan myös kissoista, meikkaamisesta ja monesta muusta aika paljon arkisemmasta ja kevyemmästä asiasta. Jään miettimään, millaista on tuottaa jatkuvasti videoita omasta elämästään ja ajatuksistaan ja olla siten jatkuvasti myös alttiina kommenteille ja kritiikille. Mansikkka on avannut ajatuksiaan tubettamisesta ja tulevaisuudensuunnitelmistaan esimerkiksi tässä HS:n haastattelussa, joka on luettavissa vain lehden tilaajille.)

Itke minulle taivas -kirjan on kuvittanut mustavalkoisilla piirroksilla Hilla Semeri. Kuvat sopivat runojen ilmaisemiin tunnelmiin.



Toivon, että kirja tavoittaa kohderyhmänsä ja tuo kenties lohdutusta jonkun nuoren pahaan oloon.

terveen papereita ei ole
mutta on mahdollista
elää varjojensa kanssa

Maiju "Mansikkka" Voutilainen: Itke minulle taivas
Otava, 2017
Runokokoelma
61 s.
(Arvostelukappale. Kiitos kustantajalle.)
Muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus arvelee, että olisi teini-ikäisenä rakastanut tätä kokoelmaa. Niin luulen minäkin. Lukijan roolissa -blogin Riikka on Voutilaisen ikäinen ja ihailee sitä, että Maiju on toteuttanut haaveensa runokirjasta. Bookishteaparty-blogin Katri kiittelee kokoelmaa aidoksi ja uskoo sen tarjoavan aikuisellekin keinoja ymmärtää huonosti voivaa nuorta. 

2 kommenttia:

  1. Kirja oli ensimmäinen runokokoelma jonka olen itse lukenut kokonaan. Pitäähän se jostain aloittaa. :D Ja mun mielestä tää sopi siihen ensimmäisen luetun runokirjan rooliin hyvin. Mun mielestä osa runoista oli todella hyviä ja pidin ja paljon! Mutta jotenkin loppua kohden tuntui, että kaikki puuroutuivat vain yhdeksi isoksi massaksi. Tämä tosin voi johtua siitä, että luin kirjan yhdellä istumalla. Mutta kuten sinäkin sanoit, tämä on varmasti monelle nuorelle tärkeä kirja samaistumisen suhteen. Itse näpyttelen varmaan alkavalla viikolla tästä oman postauksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tartuit runoihin ja pidit niistä! Minulla jäi tästä myös vähän sellainen olo, että samat asiat toistuivat runoissa ja runot hiukan puuroutuivat siinä mielessä. Ehkä tähän jollain tavoin vaikutti sekin, ettei runoilla ollut nimiä. Jään odottamaan postaustasi!

      Poista