sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit & Erakkoravut

Siis etkö kaikista ihmisistä just sää oo lukenut niitä? ihmetteli ystäväni intoillessaan viime vuonna siitä, että Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia sai jatkoa. En oikeastaan tiedä, miksi en tullut tarttuneeksi tähän norjalaiskirjailijan suurta suosiota saaneeseen sarjaan silloin kymmenkunta vuotta sitten, kun ns. kaikki lukivat näitä. Hyvät kirjat eivät kuitenkaan vanhene.

Anne B. Ragde:
Berliininpoppelit, 2007
Alkuteos Berlinerpoplene, 2004
294 s.

Erakkoravut
Alkuteos Eremittkrepsene, 2005
Kuunneltu/luettu Bookbeatista
kesto äänikirjana 11 h 26 min
Lukijana Mervi Takatalo

Molemmat osat kustantanut Tammi ja suom. Tarja Teva

Sarjan ensimmäisessä osassa Berliininpoppelit norjalaisen Neshovin perheen kolmen veljeksen elämä muuttuu, kun heidän äitinsä joutuu sairaalaan. Veljeksistä Tor hoitaa suvun maatilaa Bynesetin kylässä Trondheimin lähellä ja kasvattaa sikoja. Hautaustoimistoa pitävä Margido on ajautunut riitoihin äitinsä kanssa eikä ole käynyt kotitilalla seitsemään vuoteen. Vielä kauemmin, 19 vuotta, on ollut poissa Erlend, joka asuu Kööpenhaminassa ja viettää hyvin erilaista elämää kuin niukkuuteen ja kurinalaisuuteen tottuneet vanhemmat veljet.

Mukaan kuvioon saadaan myös Torin tytär Torunn, joka on elänyt elämänsä äitinsä kanssa Oslossa eikä ole tavannut isäänsä kuin kerran. Taustalla häälyy myös Tormund, veljesten isä, johon kaikki suhtautuvat ikään kuin välttämättömänä pahana, ja lukijana miettii väistämättä, miksi näin on. Palaisin halusta tietää lisää myös sairaalassa makaavasta Annasta, veljesten äidistä: miksi hän on kohdellut kaikkia poikiaan jollain tavoin väärin?

Sukutarinalle tyypillisesti vanhat kaunat ja ihmissuhteiden kiemurat selviävät hiljalleen. Samalla kerrotaan paljon arkisesta elämästä sikatilalla ja toisaalta vastakohtana sille Erlendin prameasta elämästä Kööpenhaminassa. Vaikka veljeksillä ei ole ollut mitenkään helpoimmat lähtökohdat elämäänsä, he ovat sitkeästi hengissä - vähän niin kuin saksalaisten Norjaan istuttamat berliininpoppelit. Takakannessa kirjaa kuvataan hurmaavan hauskaksi, ja onhan siinä toki jotain huvittaviakin kohtia, mutta pohjavire kirjassa on silti jokseenkin surullinen. Niin paljon puhumattomia asioita, niin paljon hukattuja vuosia.

Sarjan 2. osa, Erakkoravut, jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen jäi. Kirjassa seurataan edelleen kaikkia veljeksiä ja Torunnia. Kiinnostavin henkilö minusta on Erlend, jonka puoliso Krumme haluaa muuttaa heidän ystäviin ja juhliin keskittyvää elämäänsä melkoisesti. Tämä saa Erlendin muistelemaan omaa lapsuuttaan ja läheistä suhdettaan vaariin, jonka kanssa hän pyyti erakkorapuja. Nämä ravut ovat sellaisia, että niiden tarkoitus on aina etsiä itselleen sopiva kotilo, ja kasvaessaan niiden on jatkuvasti vaihdettava kotiloa. Ne ovat siis syntyneet turvattomiksi ja muista eliöistä riippuvaisiksi - tämä on kontrasti Neshovin veljeksille, jotka tuntuvat vakuuttelevan itselleen, että pärjäävät ilman mitään tai ketään.

Surullisin hahmo on Tor, jonka elämä talousvaikeuksissa painivalla sikatilalla tuntuu tyhjältä ilman äitiä. Sisältöä ja merkitystä tuovat toki rakkaat eläimet ja tytär Torunn, mutta yhä enemmän Tor miettii sitä, mitä tilalle tapahtuu, kun hänestä aika jättää. Onko hän tehnyt täysin turhaa työtä?

Erakkoravut on tyypillinen trilogian keskimmäinen osa siinä mielessä, että paljon lankoja jää auki, ja siitä on melkeinpä pakko jatkaa suoraan seuraavaan osaan. Teksti siis koukuttaa juonellisesti, ja olen myös varsin kiintynyt hahmoihin. Toivoisin kovasti, että jollekulle kävisi kirjoissa myös hyvin.

Näiden kirjojen myötä aloitin Helmet-haasteen kohtien täyttelemisen. Alussa iskee valinnanvaikeus: Berliininpoppelit sopisi kohtiin kirja aloittaa sarjan (kohta 3), kirjan nimessä on jokin paikka (4), kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa (ainakin pokkarina, e-kirjana ja äänikirjana, kohta 6), kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan (Norjaan ja Tanskaan, kohta 14) ja sitä myötä myös paikkaan, jossa en ole käynyt (kohta 26), ja lisäksi kirjassa on vielä samaa sukupuolta oleva pariskunta (kohta 27). Erakkoravut sopisi samoihin kohtiin kohtaa 4 lukuun ottamatta.

Päädyin sijoittamaan kirjat kohtiin 3 ja 27. Kysymys haastetta aiemmin suorittaneille: oletteko siirrelleet kirjoja eri kohtiin kesken vuoden vai tyytyneet alkuperäisiin valintoihinne?

Kirjoja luettu Helmet-haasteeseen: 2/50

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

5 + 1 lukusuunnitelmaa vuodelle 2018

On suurellisten lukusuunnitelmien tekemisen aika! Onpahan sitten vuoden lopussa vertailtavaa, mitä loppujen lopuksi tulikaan luettua...

1. Osallistun vuoden 2018 Helmet-haasteeseen


Vuonna 2018 ajattelin kokeilla Helmet-haasteen suorittamista ensimmäistä kertaa. 50 kohdan lista vaikuttaa innostavalta mutta samalla riittävästi vapauksia antavalta. Haasteeseen liittyy myös aktiivinen Facebook-ryhmä, josta saa varmasti vinkkejä, jos jokin kohta tuottaa vaikeuksia. Haasteeni etenemistä voi seurata blogini yläpalkista löytyvällä sivulla ja toki blogipostauksissani. Aiemmin olen vuosina 2015 ja 2016 kokeillut vastaavantyyppistä Kirkkonummen kirjaston lukuhaastetta. Viime vuoden pidin taukoa näin laajoista lukuhaasteista, enkä aio tästäkään ottaa stressiä, jos lista ei täytykään kaikilta osin.

Etukäteen haastavalta tuntuvat ainakin nämä kohdat: 13, kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa, 29, kirjassa on lohikäärme (en lue fantasiaa, mutta ehkä joku Japani- tai Kiina-aiheinen tietokirja voisi kuitata tämän?) ja 44, kirja liittyy johonkin peliin.

2. Luen (ehkä) näitä kevään uutuuskirjoja



Eniten odotan Elena Ferranten Napoli-sarjan kolmatta suomennettua osaa, joka itse asiassa nyt tätä postausta viimeistellessä onkin jo ilmestynyt (WSOY). Haluan varata sille rauhallisen lukuhetken, eli ihan lähiviikkoina en siihen pysty tarttumaan, mutta mahdollisimman pian kuitenkin.


Gummerus julkaisee Pauliina Rauhalan toisen romaanin nimeltään Synninkantajat maaliskuussa. Taivaslaulu (2013) oli vaikuttava niin kirjana kuin teatteriesityksenäkin Oulun kaupunginteatterissa, joten odotukset ovat korkealla.



En juurikaan lue dekkareita, mutta olen tykästynyt Kati Hiekkapellon tyyliin ja hänen serbianunkarilaistaustaiseen päähenkilöönsä Anna Feketeen. Sarjan neljäs osa Hiillos ilmestyy maaliskuussa (Otava).

Näiden lisäksi laitoin kirjastovaraukseen esim. Sara Stridsbergiltä nyt käännettävän teoksen Unelmien tiedekunta (Tammi), koska pidin paljon Niin raskas on rakkaus -kirjasta. Käännöskirjoista kiinnostavilta vaikuttavat myös esimerkiksi nigerialaissyntyisen Ayobami Adebayon romaanin Älä mene pois (Atena) ja iranilaissyntyisen Golnaz Hashemzadeh Bonden Olimme kerran (Otava).

Kotimaisista kirjoista voisi olla kiinnostavaa lukea esimerkiksi Turo Kuninkaan (tähän pieni tauko, jossa ihmettelen, onko kirjailijan nimi oikeasti tuo vai onko kyseessä taiteilijanimi?) teos nimeltä Välityö (WSOY), jossa käsitellään esimerkiksi työtä ja työttömyyttä ja muita ajankohtaisia teemoja. Muitakin itselleni uusia nimiä laitoin varaukseen - näistä lisää kevään mittaan.

3. Luen kirjoja omasta hyllystä

Viimevuotiselle hyllynlämmittäjä-haastepinolleni ei käynyt kovin kummoisesti - sain luettua neljä kirjaa kahdestatoista. Nielin tappioni, siirsin loppupinon takaisin hyllyyn ja valikoin sieltä tilalle 12 uutta kirjaa, jotka oikeasti aion lukea vuoden aikana. (Ainoastaan Minna Canthin elämäkerta sai jatkaa pinossani.) En kutsu tätä hyllynlämmittäjäpinoksi, koska monikaan näistä kirjoista ei ole vielä kauaa vanhennut hyllyssäni. Sanottakoon näitä oman hyllyn himotuimmiksi - tämän termin on lanseerannut Pieni kirjasto -blogin Katri.


4. Luen ainakin viisi runokirjaa tänä vuonna

...ja yritän jotenkin blogata niistä. Tämä ei tunnu helpolta tavoitteelta, mutta joskushan täytyy mennä myös omalle epämukavuusalueelleen. Ensimmäistä kirjaa olen jo lukemassa.

5. Luen jonkin kirjan englanniksi

Minulla on ollut sellainen ajatus, että lukisin ainakin kerran vuodessa jotain englanniksi. Tämän blogin olemassaolon aikana eli neljässä vuodessa olen blogannut yhdestä englanniksi luetusta kirjasta (sitäkään en lukenut vapaaehtoisesti vaan kirjallisuuden syventävien opintojen seminaaria varten). Minulla on nyt varauksessa yksi englanninkielinen elämäkertakirja, eli tämä tavoite saattaa jopa täyttyä.

+ Tietenkin se tärkein: nautin lukuharrastuksesta ja kirjakeskusteluista sekä blogeissa että elävässä elämässä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua - eli vuosikooste 2017

Kuvan kirjoja ei kohdeltu väärin tätä bloggausta varten, vaan kyseessä on kuvapankkikuva.

Paljonko tuli luettua? 

Luin vuoden aikana (itseäni varten) 61 kirjaa. (Lisäksi olen toki lukenut lapselle, mutta näitä kirjoja en ole laskenut enkä ole niistä blogiinkaan kirjoittanut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.) Olin asettanut tavoitteeksi lukea 60 kirjaa, eli se täyttyi melko tarkalleen.

Lukemistani 61 kirjasta:

  • 35 oli kirjastolainoja 
  • 20 oli omasta hyllystä, joko omia ostoksia tai parissa tapauksessa lahjaksi saatuja
  • 4 luin tai kuuntelin BookBeatista tai Storytelistä (joita molempia siis testasin vuoden mittaan ja jäin BookBeatin käyttäjäksi)
  • 2 pyysin arvostelukappaleena.

Minusta on tuntunut, että olen lukenut lähinnä uusia kirjoja, mutta itse asiassa vain puolet (30 kirjaa) lukemistani kirjoista on ollut vuonna 2017 julkaistuja tai suomennettuja. Kaikki lukemani teokset olivat suomenkielisiä. Luin yllättävän paljon enemmän kotimaista (36 teosta) kuin suomeksi käännettyä kirjallisuutta (25 kirjaa).

Vuoden 2017 suunnitelmani ja niiden toteutuminen

1) Aioin osallistua Sivumennen-podcastin lanseeraamaan hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa valikoitiin omasta hyllystä 12 lukematonta teosta ja tarkoitus oli lukea ne vuoden mittaan. Surkeastihan siinä kävi - vaikka siis luin omia kirjoja melko paljon, tämä pino ei vetänyt puoleensa. Lopulta sain luettua vain neljä näistä teoksista:


Luetut hyllynlämmittäjät:

Näistä olen erityisen iloinen siitä, että luin Ishiguroa, koska hän sai myöhemmin syksyllä Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Lisäksi Sinuhe oli mukava selättää, ja luulen, että luen sen jossain vaiheessa elämässäni uudelleen hiukan tiiviimpään tahtiin kuin nyt luin.

Lukematta jäivät Carol Shieldsin Tavallisia ihmeitä, Robert McLiam Wilsonin Eureka Street, Belfast (olen tosin lukenut tämän aiemmin, mutta kirjastolainana, silti se on vähän väärässä paikassa hyllynlämmittäjissä), Eeva Kilven Kuolinsiivous, Haruki Murakamin 1Q84 (tässä on itse asiassa kaksi kirjaa, osat 1 ja 2), Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä, Emma Healeyn Elizabeth is missing (tässä olisi ollut tilaisuus lukea englanniksi niin kuin aina aion), Minna Maijalan Minna Canth - herkkä, hellä, hehkuvainen (tätä tosin aloitin Minna Canthin päivän tienoilla) ja Sofi Oksasen Norma (tätäkin aloitin jossain vaiheessa vuotta). Kenties kasaan vuodelle 2018 uuden pinon hyllynlämmittäjistä, mutta tarkemmin harkiten ja ohuemmista kirjoista!

2) Ylen Kirjojen Suomen 101 kirjaa -lista

Toinen tavoitteeni oli Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi lukea suomalaisia klassikoita. Ylen Kirjojen Suomen toimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak kokosivat 101 kirjan listan, jossa on kirja jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Ajatukseni oli lukea jokaiselta vuosikymmeneltä ainakin yksi kirja. Aika lailla unohdin tämän suunnitelman, mutta tein sentään oman osani, kun kirjabloggarit esittelivät nämä kirjat. Kirjablogien ja Ylen yhteistyö tuotti kaiken kaikkiaan mainion ja kattavan kirjoitussarjan, johon voi tutustua edelleen täällä. Minun esiteltäväni olivat vuoden 1983 kirja eli Joni Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, jonka monista novelleista pidin kovastikin, vaikka sen ajan Suomi tuntuikin osin aika tunkkaiselta ja takapajuiselta, ja vuoden 1923 kirja, Kaarlo Hännisen ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin sijoittuva Kiveliön karkurit. Näiden kirjojen lisäksi luin listalta vain jo aiemmin mainitsemani Sinuhe egyptiläisen.

Ylen lista nosti kuitenkin esiin monia kiinnostavia kirjoja, ja haluaisin lukea listalta esimerkiksi vuoden 1936 kirjan, Sally Salmisen Katriinan, josta on tulossa uusi suomennoskin. En siis aio unohtaa tätä listaa, ja tämän listan rinnalla on hyvä muistaa myös Kirjasammon lukuvinkkilista, jossa samoin on yksi kirja jokaiselta vuodelta 1917-2017. Kirjabloggarien klassikkohaaste toistuu kaksi kertaa vuodessa, ja voisin käyttää näitä listoja hyödyksi siinä. (Hups, tämän piti olla vuosikooste, mutta kovasti mieli alkaa samalla jo askaroida tulevia suunnitelmia! Niille teen kuitenkin oman postauksensa.)



Vuoden 2017 kirjallisia kohokohtia

Vuosi 2017 oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin olen käyttänyt Goodreadsia (linkki vie kansikoosteeseen vuonna 2017 lukemistani kirjoista). Olen pyrkinyt suhteellisen reaaliaikaisesti kirjaamaan sivustolle, mitä milloinkin luen. Arvioita en ole juurikaan sinne kirjoittanut, vain lyhyitä kommentteja päivitysteni yhteydessä. Olen tähdittänyt suurimman osan lukemistani kirjoista, vaikka olen silloin tällöin miettinyt, mitä mieltä siinä on. Olen päätynyt siihen, että arvioin tähdillä eritoten omaa lukukokemustani ja toisaalta sitä, millainen kirja on mielestäni suhteessa muihin samantyylisiin kirjoihin. Täydet viisi tähteä olen antanut viime vuonna seuraaville lukukokemuksille:


Kirjavuoteni kokokohtia olivat näiden lukukokemusten lisäksi eittämättä yhteisölliset kokemukset, eli esimerkiksi Helsingin kirjamessut ja kesäinen lukumaratonin vetäminen. Yhteisöllisyyttä ja kaikenlaista kirjahumua on luvassa myös vuodelle 2018. 

Mikä oli sinun kirjavuotesi kokokohta vuonna 2017, hyvä blogini lukija? Kiitos kommentistasi!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Ossi Nyman: Röyhkeys

Ossi Nymanin Röyhkeys oli syksyn 2017 puhutuimpia kirjoja, ennen muuta aiheensa ja Nymanin HS:lle antaman haastattelun (13.10.2017) vuoksi. Haastattelu taisi lanseerata käyttöön termin "ideologisesti työtön", jota on sittemmin toisteltu esimerkiksi perusteluna työttömyysturvan aktiivimallille. Nymanin haastattelua siteerattiin iltapäivälehdissä, hän sai niskaansa melkoisen viharyöpyn.

Ostin Nymanin kirjan kirjamessuilta, koska ajattelin, että haluan itse muodostaa siitä käsityksen. Aloitin kirjan kahteen otteeseen, kunnes lopulta pääsin siinä vauhtiin. Kirja ei ollut ollenkaan niin kantaa ottava, kuin olisin kohun perusteella luullut. Oikeastaan se oli varsin verkkainen kertomus miehestä, jolla on elämässään vain vähän tavoitteita, kunnes hän metafiktiivisessä kolmannessa osassa päättää alkaa kirjoittamaan. Tällöin hänessä - tai hänen päähenkilössään - ilmenee jonkinasteista kunnianhimoakin - ja toisaalta pelkoa siitä, että hänestä joskus tuleekin jotain: Hän pelkäsi sitä niin kuin huonot urheilijat pelkäävät voittamista. Häviämisessä oli häivähdys ikuisuutta. Se oli kaunista ja viiltävää tuskaa, joka hyvin hoidettuna tuntui sydämessä koko elämän.

Kirjan toisessa osassa kertoja on samalla kurssilla Markon kanssa, jonka suuhun on laitettu paljon kantaa ottavampia ajatuksia työstä ja toimeentulosta kuin jokseenkin välinpitämättömän kertojan:

Marko sanoi, että mikäli kapitalistinen yhteiskunta halusi jokaiselle kansalaiselle ihmisarvon, oli ilman vaatimuksia annettu raha sen ainoa mahdollinen keino. -- Vastikkeettoman rahan antaminen ihmiselle olisi viesti, joka sanoisi, että tervetuloa maailmaan, tässä sinulle sen verran rahaa, että pystyt pitämään sielusi ja ruumiisi elossa. Jos taas haluat saada enemmän rahaa, niin meillä löytyy ammatteja tankotanssijasta palomieheen ja puhelinmyyjästä aivokirurgiin. Marko sanoi, että tällöin jokainen ihminen ymmärtäisi lapsesta saakka, että hän riitti ihan vain olemalla olemassa, ja hyvässä lykyssä nämä ihmiset alkaisivat ajatella, että myös tuolla toisella ihmisellä on sama oikeus olla olemassa kuin minulla. 

Markon ajatukset tuntuvat olevan kovin samanlaisia kuin Nymanin itsensä, sillä tuossa HS:n haastattelussa Nyman puhuu kansalaispalkan puolesta ja uskoo, että suurin osa ihmisistä tekisi sen lisäksi silti töitä, koska he haluavat talon ja auton.

Sinänsä Röyhkeys on hyvä keskustelunherättäjä, ja voi toki saada lukijansakin pohtimaan omaa suhdettaan työhön ja sen tekemiseen. Kirjana se ei minuun erityisemmin iskenyt. Kirja toi mieleen Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin, jossa kolme nuorta miestä viettää kesäpäivää tekemättä mitään (Rimmiseen - ei tosin Pussikaljaromaaniin vaan Pölkkyyn - viitataankin kirjan kolmannessa osassa). Kirjan kertoja oli minusta lähinnä ärsyttävä - mikä voi toki olla itsetarkoituksellistakin.

Mietin mitä entinen nyrkkeilijä ja uraohjaaja ja muut kurssilaiset nyt tekivät. Kukaan heistä ei varmasti ollut ulkoilemassa, vaan kotona katsomassa tyhjänpäiväisiä tv-ohjelmia. Ajattelin, että minä olin erilainen kuin he, mutta en ajatellut, että huonompi, vaan että parempi.

Ossi Nyman: Röyhkeys
Teos, 2017
189 s.
(oma kirjaostos)
Muissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja on pohtinut kiinnostavasti sitä, miten tällaisessa kirjassa on vaikea erottaa aihe ja kirjallinen suoritus toisistaan. Näin oli itsellänikin, ja siksi meinasin jo jättää kokonaan bloggaamatta tästä kirjasta. Kirja hyllyssä -blogin Kaisa on pohtinut kirjan nimen ja kertojan persoonan ristiriitaa - enimmän aikaa kertoja ei ole röyhkeä vaan varsin nöyrä. Tuijata pitää Röyhkeyttä vuoden 2017 kirjana, ja samoin ajattelevat muutamat muutkin kirjabloggarit, sillä kirja oli kirjabloggarien valinta, kun Yle haastoi nimeämään vuotta 2017 parhaiten kuvaavan kirjan.
___________________________

Tämän postauksen myötä olen lopultakin esitellyt kaikki ne vuonna 2017 lukemani kirjat, joista aion blogata, eli pääsen pian tämän vuoden lukukokemusten ja -haasteiden pariin. Jonkinlaisen koosteen yritän ensin vielä tehdä viime vuodesta.

torstai 4. tammikuuta 2018

Blogistanian kirjallisuuspalkinnoista äänestetään taas!

Alkuvuosi on erilaisten palkintojen jakamisen aikaa. Kirjabloggarit äänestävät viime vuoden parhaista kirjoista Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2017 -äänestyksessä. Liekö juuri missään muussa kirjallisuuspalkinnossa näin suurta raatia koolla? Kaikki kirjablogit ovat tervetulleita mukaan äänestämään, ja ohjeet löydät tästä. Äänestykseen on aikaa vielä kuukausi, eli vielä ehtii lukemaankin viime vuoden kirjaparhaimmistoa ja löytämään uusia suosikkeja. 

Blogistanian kirjallisuuspalkintojen äänestysohjeet, 2017

Blogistanian kirjallisuuspalkintojen logot on suunnitellut Marja-Leena Liipo.

Kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2017 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat:

  • Blogistanian Finlandia
  • Blogistanian Globalia
  • Blogistanian Kuopus
  • Blogistanian Tieto.

Bloggaajat julkaisevat antamansa äänet blogeissaan sunnuntaina 4.2.2018 klo 10.00 (tarkemmat äänestysohjeet löydät kategoriakuvausten jälkeen).  Tulokset julkaistaan emäntäblogeissa maanantaina 5.2.2018 klo 10.00.

Blogistanian Finlandia 2017


Blogistanian Finlandia 2017 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2017 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.

Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään seitsemättä kertaa. Aiemmin on palkittu Minna Rytisalon Lempi (Gummerus, 2016), Laura Lindstedtin Oneiron (Teos, 2015) Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus, 2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (Gummerus, 2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (Siltala, 2012) ja Katja Ketun Kätilö (WSOY, 2011). Finlandiaa emännöi tänä vuonna Hurja Hassu Lukija -blogi.

Blogistanian Globalia 2017


Blogistanian Globalia 2017 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2017 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia.

Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään seitsemättä kertaa. Aiemmin on palkittu Sadie Jonesin Kotiinpaluu (Otava 2016, suom. Marianna Kurtto), John Williamsin Stoner (Bazar 2015, suom. Ilkka Rekiaro) Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus), Haruki Murakamin 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä) ja Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow). Globaliaa emännöi tänä vuonna Oksan hyllyltä -blogi.

Blogistanian Kuopus 2017
 

Blogistanian Kuopus 2017 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2017 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Lasten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Tieto -kategoriassa.
 
Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään kuudetta kertaa. Aiemmin on palkittu Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava, 2016), Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä (WSOY, 2015), Jenna Kosteen (Kostet) Lautturi (Robustos, 2014), Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta (WSOY, 2013) ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY, 2012). Blogistanian Kuopusta emännöi tänä vuonna Yöpöydän kirjat -blogi.

Blogistanian Tieto 2017

Blogistanian Tieto 2017 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2017 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2017 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa.
 
Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään viidettä kertaa. Aiemmin on palkittu Mari Mannisen Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena, 2016), Bea Uusman Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, 2015, suom. Petri Stenman) Minna Maijalan Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava, 2014) sekä Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi, 2013). Blogistanian Tietoa emännöi tänä vuonna oma blogini eli Hannan kirjokansi.

Äänestysohjeet

Äänestykseen osallistumisen edellytys on, että bloggaaja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut niistä blogiinsa. Bloggaaja voi äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.

Mikäli bloggaaja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos bloggaaja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.
 
Osallistuja julkaisee blogissaan sunnuntaina 4.2.2018 klo 10.00 blogijutun, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Jokainen pisteitä saava kirja on linkattava siitä kirjoitettuun blogijuttuun. Samaan bloggaukseen voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai jokaisen kategorian pisteistä voi julkaista oman juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 4.2.2018 klo 10.00.

Käy linkittämässä äänestyspostauksesi emäntäblogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Ääntenkeräyspostaukset julkaistaan kussakin emäntäblogissa viikkoa ennen itse äänestystä (29.1.2018). Halutessaan bloggaaja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Ajastaminen riippuu blogialustan asetuksista. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta voi ilmoittaa emäntäblogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikentässä sitten, kun äänestyspostaus on ajastettu julkaistavaksi.

Äänestyksen voittaja

Kunkin äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä kyseisessä palkintokategoriassa. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla bloggareiden kirjoille antamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten ykkössijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kakkossijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, arpa määrää voittajan.

Järjestelyt
 
Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.
 
Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden äänestysemännyydestä kiinnostuneet kirjabloggaajat voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon.

_________________

Olen erinomaisen otettu siitä, että saan olla mukana järjestämässä tätä äänestystä, ja erityisesti siitä, että saan emännöidä nimenomaan tietokirjallisuuskategoriaa. Toivon, että kaikki, jotka ovat esitelleet blogissaan edes yhden vuonna 2017 julkaistun tietokirjan, ottavat osaa tämänkin kategorian äänestykseen ja tuovat siten näkyvyyttä lukemilleen tietoteoksille. Ja vielä ehtii tosiaan lukeakin ennen äänestyspäivää!

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas

vähän hukassa ja vähän raiteiltaan / ristiriitaisuuden perikuva, alkaa yksi Maiju Voutilaisen runoista Itke minulle taivas -nimisessä kokoelmassa. Niin, eikö meistä jokainen ole joskus ollut sellainen? Voutilaisen runot avaavatkin nuoren ihmisen sielunmaisemaa: henkistä ja fyysistä kipua, omien rajojen hakemista, kurkottelua toista kohti, pelkoa satutetuksi tulemisesta...

vain koska et näe minun
pahaa oloani
ei tarkoita ettei se ole minussa.
se on piilossa sinulta,
jottet käytä sitä häikäilemättömästi
hyväksesi.

Runoissa on kuvaavia säkeitä ja vahvoja tunteita. Olisin silti toivonut runoilta jotenkin enemmän: sellaista kerroksellisuutta ja kielen tasoja, joista runoissa pidän. Vaikka minut ehkä päästettiinkin takakannen sanojen mukaan kirjoittajan ihon alle, runot eivät erityisemmin menneet minun ihoni alle.

Uskon silti, että monelle tämä runokirja tarjoaa samastumisen mahdollisuuksia - ja ehkä ylipäätään kosketuksen runoihin, sillä luulen, että kirjaan tarttuvat monet Mansikkka-nimellä Youtubessa vloggaavan Voutilaisen 164 000 seuraajasta, joista useimmat eivät ehkä ole muuten varsinaisia runouden harrastajia.

Tubettaminen on minulle jokseenkin vieras elämänalue, joten tätä postausta kirjoittaessani kävin katsomassa muutamia Mansikkkan videoita (esim. Halusin kuolla ja Miten päästä eroon viiltelystä?). Hän on esimerkiksi näissä videoissa kertonut masennuksestaan ja ahdistuksestaan ja niihin hakemastaan avusta avoimesti seuraajilleen, mikä on minusta hieno asia. Voutilainen valittiinkin vuonna 2017 Mielenterveyden keskusliiton Hyvän mielen lähettilääksi. (Näiden aiheiden vastapainoksi Mansikkka kertoo videoissaan myös kissoista, meikkaamisesta ja monesta muusta aika paljon arkisemmasta ja kevyemmästä asiasta. Jään miettimään, millaista on tuottaa jatkuvasti videoita omasta elämästään ja ajatuksistaan ja olla siten jatkuvasti myös alttiina kommenteille ja kritiikille. Mansikkka on avannut ajatuksiaan tubettamisesta ja tulevaisuudensuunnitelmistaan esimerkiksi tässä HS:n haastattelussa, joka on luettavissa vain lehden tilaajille.)

Itke minulle taivas -kirjan on kuvittanut mustavalkoisilla piirroksilla Hilla Semeri. Kuvat sopivat runojen ilmaisemiin tunnelmiin.



Toivon, että kirja tavoittaa kohderyhmänsä ja tuo kenties lohdutusta jonkun nuoren pahaan oloon.

terveen papereita ei ole
mutta on mahdollista
elää varjojensa kanssa

Maiju "Mansikkka" Voutilainen: Itke minulle taivas
Otava, 2017
Runokokoelma
61 s.
(Arvostelukappale. Kiitos kustantajalle.)
Muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus arvelee, että olisi teini-ikäisenä rakastanut tätä kokoelmaa. Niin luulen minäkin. Lukijan roolissa -blogin Riikka on Voutilaisen ikäinen ja ihailee sitä, että Maiju on toteuttanut haaveensa runokirjasta. Bookishteaparty-blogin Katri kiittelee kokoelmaa aidoksi ja uskoo sen tarjoavan aikuisellekin keinoja ymmärtää huonosti voivaa nuorta. 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Oman superlukumaratonini summaus


Hogwarts Library -blogin Lotta ja Carry on reading -blogin Henna ovat vetäneet koko syksyn ajan superlukumaratonia, kiitos heille! Kiireisen syksyni aikana en ole ehtinyt muihin maratonkertoihin mukaan, mutta vuoden päätteeksi päätin ottaa osaa maratonin huipennukseen. 

Alkuviikon (ma-ke) maratoonaamisestani voit lukea tarkemmin tästä. Kolmen päivän aikana luin kaksi kokonaisteosta ja lisäksi jatkoin Miki Liukkosen O-romaania. Torstai ja perjantai kuluivat puolestaan Katja Kallion Yön kantajan parissa. 

Superlukumaratoniin kuuluneista minihaasteista nämä kirjat täyttivät seuraavat kohdat:
1. Kirja jossa punainen kansi/selkämys: Margaret Thatcherin salamurha
3. Kirja jonka antaisit joululahjaksi: Vihan ja inhon internet (Annoin tämän joululahjaksi itselleni, mutta olisin voinut antaa kenelle vain tiedostavalle ihmiselle)
4. Kirja jonka olet halunnut lukea koko vuoden: Yön kantaja.



Superlukumaratoniini sisältyi kaksi eittämättä vuoden parhaisiin kuuluvaa lukukokemusta, nimittäin päädyin antamaan sekä Vihan ja inhon internetille että Yön kantajalle täydet viisi tähteä Goodreadsissa. Hyvä viikko siis!

Eilen ja tänään olen lukenut Anne B. Ragden teosta Berliininpoppelit (2004, suom. 2007). Jostain syystä en lukenut tätä kirjasarjaa silloin kun se oli pinnalla, ja moni on minulle sanonut, että luultavasti pitäisin näistä. Otan tämän siis projektiksi ja alkuvuoden vähän kevyemmäksi luettavaksi O:n rinnalla. Olen Berliininpoppeleissa tällä haavaa sivulla 116 ja luulen, että illan mittaan en enää ehdi lukea enempää.


Yhteensä luin siis lukumaratonin aikana seuraavat kokonaisteokset:
  • Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha. Alkuteos The Assasination of Margaret Thatcher, 2014. Suom. Kaisa Sivenius. Teos, 2017. 178 s. 
  • Johanna Vehkoo & Emmi Nieminen: Vihan ja inhon internet. Kosmos, 2017. 147 s. 
  • Katja Kallio: Yön kantaja. Otava, 2017. 380 s. 
Lisäksi luin 55 sivua Miki Liukkosen O:ta ja 116 sivua Anne B. Ragden Berliininpoppeleita.

Superlukumaratonviikkoni kokonaissaldoksi muodostui näin 876 sivua. 

Olen tyytyväinen siihen, että maratonin myötä sain tälle vuodelle täyteen 60 luettua teosta, joka oli tavoitteeni Goodreadsissa. (Itse asiassa saldo on nyt harmillisen epämääräinen 61 kirjaa.)

Kirjoittelen ensi viikon aikana odotuksia vuodelle 2018. Nyt on kuitenkin aika suunnata kohti vuoden 2017 viimeistä iltaa.

Iloista vuodenvaihdetta kaikille blogini lukijoille ja täällä vieraileville! 


Auringonlasku Oulussa 31.12.2017.